Ligonier Ministries the teaching fellowship of R. C. Sproul

”minä kirkastin sinut maan päällä suoritettuani sen työn, jonka annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt, Isä, kirkasta minut omassa läsnäolossasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli kanssasi ennen maailman olemassaoloa.”

– Joh.17:4-5

ylimmäisen Pappisrukouksensa ensimmäisessä osassa Herramme pyytää isää kirkastamaan hänet nyt, kun hänen sovittavan kuolemansa hetki on tullut (Joh. 17:1-5). Tämä on mielenkiintoinen pyyntö, sillä kunnia on jumalallinen ominaisuus, ja koska Jumalan Poika on täysin Jumala, hänellä on luontainen jumalallinen kirkkaus, jota ei voida lisätä tai vähentää (1:1-18). Jos siis Kristuksella on kirkkaus ylimmäisen papillisen rukouksensa aikana, niin miten hän voi rukoilla, että Jumala antaisi hänelle kirkkauden?

meidän on ensin huomattava, että vaikka Jumalan pojalla on jumaluutensa mukaan ääretön kirkkaus, hän verhosi tuon kirkkauden inkarnaatiossaan. Hän nöyrrytti itsensä ja kätki jumalallisen kirkkautensa täyden julkitulon ihmissilmiltä sallien sen loistaa vain silloin tällöin, huomattavimpana muodonmuutoksessa (Fil. 2: 5-11; KS.Matt. 17:1–7). Voimme siis nähdä hänen ylistysrukouksensa rukouksena, jossa hän pyytää Isää sallimaan hänen luontaisen jumalallisen kirkkautensa näkyä jälleen selvästi.

Jeesuksen rukous hänen kirkastamisekseen on myös rukous hänen ihmisyytensä puolesta, jotta hän voisi osallistua täysin jumalalliseen kirkkauteen. Ruumiillistuneena välittäjänä Jumalan ja ihmiskunnan välillä hän pyytää saada tulla kirkastetuksi sekä jumalallisessa olemuksessaan että ihmisluonnossaan. Harkitsehan hänen pyyntönsä perusteita. Jeesus rukoilee hänen kirkastumistaan, koska hänelle on annettu valta antaa iankaikkinen elämä valituille ja koska hän on suorittanut hänelle annetun työn (Joh.17:2-4). Kristus viittaa työhönsä vanhurskauden turvaamiseksi meille ja syntiemme sovittamiseksi, minkä Jumalan poika saattoi suorittaa vain ruumiillistuneena välittäjänä. Miksi? Koska sovitus edellyttää, että pojalla on ihmisluonne, koska pojan on mahdotonta kärsiä jumalallisen luontonsa mukaan. Ihmiskunta voi kärsiä, Jumala ei. Ilman inkarnaatiota pojalla ei ole ihmisluontoa, ja ilman ihmisluontoa ei ole sovitusta.

Isä antoi ruumiillistuneelle pojalle välittäjän valtuudet tehdä työtä, jota tarvittiin pelastaaksemme meidät ja antaakseen tämän pelastuksen kansalleen. Jumalan poika suoritti pelastustyön ruumiillistuneena pelastajana, joten siihen työhön sisältyi sekä hänen ihmisyytensä että hänen jumaluutensa toiminta. Kun Kristus, Jumalan Poika, toimii jumaluutensa ja ihmisyytensä mukaan pelastaakseen meidät, ja koska hänen ihmisluontonsa kuuluu Jumalalle pojalle, Kristus rukoilee kirkastumistaan, itseään kokonaisuudessaan, ruumiillistunutta Kristusta-jumalallista luontoa ja ihmisluontoa—saamaan kunniaa. Jean Calvin sanoo Jeesuksen pyytävän, että ” jumalallinen majesteettisuus, joka hänellä oli aina ollut, voitaisiin nyt näyttäytyä maineikkaasti välimiehen persoonassa ja ihmislihassa, johon hänet oli puettu.”

Coram Deo

palatessaan Jumalan läsnäoloon Kristus oli kirkastettava ihmisyydessään voidakseen asua Jumalan kasvojen edessä ruumiillistuneena välittäjänä (Joh. 17: 5). Hänen ihmisyytensä täytyi osallistua kirkkauteen nähdäkseen Jumalan kirkkaudessa. Sama pätee meihin, minkä vuoksi meitä ylistetään. Emme osallistu Jumalan kirkkauteen siksi, että meitä palvottaisiin, vaan siksi, että heijastaisimme tuota kirkkautta ja nauttisimme Jumalan kauneudesta, kun näemme hänet kasvotusten.

Passages for Further Study

Jesaja 49: 3
roomalaisille 8: 16-17